keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Näillä mennään

Onhan tämä kurjaa, mutta kestettävä on. Nimittäin nyt kun ei voida kohdata livenä, edes terveysturvallisuus huomioiden, niin ei se ole kivaa, mutta luotetaan siihen, että asiat muuttuu ja koitetaan ottaa tämä tilanne rennosti. Toisaalta pois on nyt monelta se paine, että pitää jaksaa lähteä liikkeelle ja yrittää tehdä jotain järkevää. 

Ehkä onkin nyt aika keskittyä itseen ja katsoa ikäänkuin sisään päin. Millainen ihminen minä olen ja mitkä asiat on niitä, jotka tekee mut onnelliseksi?  Onko mun onnellisuus riippuvainen muista ihmisistä ja tarvitaanko siihen jotakin isoa muutosta, vai voisiko olla niin, että ihan pienet asiat voisi antaa tyytyväisyyttä ja voisin iloita vaikkapa vain hyvin pienistä muutoksista tai saavutuksista.

Asuin nuorena kerrostalossa, jossa kävi siivooja. Huomasin, että rappukäytävän rapulla oli tulitikku. Mietin miksei siivooja ollut siivonnut sitä pois. Aloin joka päivä tarkastamaan vieläkö tikku oli siellä ja olihan se aika pitkään. Aluksi mietin, että siivooja siivoaa huonosti kun ei ole tikkua lakaissut rappusen nurkasta pois. Vähitellen kuitenkin heräsi ymmärrys siitä, että kaikki muut kohdat oli siivottu ihan normaalisti ja ehkä se harja vaan ei ota sieltä kulmasta kevyttä tikkua. Mun ajatus muuttui ja loppujen lopuksi mietin, että toisaalta hauska seurata milloin tikku siivotaan pois. Ja kun se sitten eräänä päivänä ei enää ollutkaan siellä, tajusin, että nyt multa lähti motivaatio tarkkailla rappuja. 

Motivaatio voi siis herätä ihan pienistäkin asioista, riippuen mihin kiinnitämme huomiota. Jos tuijotamme epäkohtaa, emme ehkä näe niitä asioita, jotka ovat hyvin. Eli vaikka meillä nyt on rajoituksia ja haasteita viettää normaalia elämää, on meistä monella varmasti silti myös monta asiaa, jotka ovat hyvin. Jospa kiinnitetäänkin nyt niihin huomiota! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.